Turvallisuusjärjestelmät

Jos olet rakentamassa uutta rakennusta, älä unohda turvajärjestelmiä! Muista kokonaisuuden hallinta. Suunnittelemalla turvajärjestelmät yhtäaikaisesti muun suunnittelun kanssa saat toimivan kokonaisuuden ja vältyt hukkainvestoinneilta. Seuraavassa käydään hieman läpi turvajärjestelmän osia, tehtäviä ja mahdollisuuksia.

Hälytys- ja valvontajärjestelmän osia:

Järjestelmä koostuu yleisesti kolmesta osasta:

Suuremmilla paikkakunnilla on yleensä saatavissa myös teleyritysten ja vartiointipalvelujen tarjoamia paketteja, joissa hälytinlaitteisto asennuksineen on hyvin edullinen. Koska niissä yleensä käytetään langattomia ilmaisimia, ovat ne edullisuudessaan varteenotettava vaihtoehto etenkin vanhoihin kiinteistöihin. Tosin tällä tekniikalla on myös omat varjopuolensa, eivätkä järjestelmät aina ole kovin monipuolisiakaan.

Ilmaisimet ja tunnistimet

Palovaroittimet

Palovaroittimet ovat pakollisia kaikissa asuinrakennuksissa. Uusissa rakennuksissa niiden tulee lisäksi olla sähköverkkoon liitettyjä.
Rakentamismääräyskokoelma E1 kohta 11.3 (Ympäristöministeriö)
Sisäasiainministeriön asetus palovaroittimien sijoittamisesta ja kunnossapidosta(Finlex)
Valtioneuvoston asetus 291/2009 palovaroittimen teknisistä ominaisuuksista (Finlex)
Viranomaistietoa palovaroittimista (Sisäministeriön pelastustoimi.fi)

Palovaroittimien standardit SFS-EN 14604 Palovaroittimet sekä EN54 paloilmoitinstandardit: Rikosilmoitinjärjestelmän osana olevat palovaroittimet ovat paloilmoitinstandardisarjaan EN54 perustuvia. Paloilmoitin on luvanvaraisen paloilmoitinliikkeen asentama järjestelmä, josta hälytys menee automaattisesti hätäkeskukseen. Rikosilmoitusjärjestelmään kytketty EN54 hyväksytty palovaroitin täyttää EN14604 vaatimukset, jos järjestelmä on kiinteästi kytketty sähköverkkoon ja sähkökatkon varalta akkuvarmistettu. Akun kapasiteetin tulee riittää pitämään savuilmaisin valmiustilassa vähintään 72 tuntia ja sitä seuraavan palotilan hälytyssignaalia 4 minuutin ajan tai vähintään 24 tuntia vikavaroitusta. Lisäksi EN54 tyypin ilmaisimissa tulee olla paikallinen sireeni, joka täyttää EN14604 hälytysäänivaatimuksen. Järjestelmän tulee valvoa toimintaa ja verkkovirtasyöttöä sekä antaa palohälytyksestä selvästi erottuvan vikasignaalin. Lisäksi savuilmaisimissa tulee olla testinappi.

Palovaroittimia on oltava

Palovaroitin on myös oltava poistumisreitillä. Suositus on asentaa palovaroitin jokaiseen makuuhuoneeseen, oleskelutiloihin ja eteiseen. Näin keskikokoiseenkin omakotitaloon tulee helposti 5-10 palovaroitinta. Uusissa asunnoissa palovaroittimien tulee olla myös sähköverkkoon liitettyjä. Määräys on hyvin perusteltu, sillä kukapa haluaisi alinomaa kuunnella loppuvan pariston piippausta milloin mistäkin huoneesta. Sähköverkkoon liitetylle palovaroittimelle tulee olla oma sähkönsyöttönsä, ettei esimerkiksi pistoraian suojalaitteen laukeaminen tee sitä virrattomaksi. Koska tämän takia palovaroittimelle tulee tuoda ryhmäkeskukselta oma johtonsa, kannattaa ehdottomasti käyttää yhteenliitettävää palovaroitinta ja tehdä johdotus tälle. Yhden johtimen lisääminen kaapeliin on asennusvaiheessa marginaalinen kustannus. Yhteenlittämisellä saadaan kaikki talon palovaroittimet soimaan yhtäaikaisesti, jos yksikin hälyttää. Lisäksi tämä hälytyssignaali voidaan kytkeä ohjaamaan kiinteistön toimintoja, eli esimerkiksi katkaisemaan sähkönsyöttö ja rikosilmoittimen kautta siirtämään hälytys eteenpäin.
Palovaroittimet asennetaan kattoon, ei alle 0,5m seinästä eikä ilmanvaihtoventtiilistä, vähintään 0,5 -- 1m kattopalkista. Erikoistapauksissa, kuten vinot katot ja korkeat kattopalkit tulee sijoitus ja palovaroittimien määrä suunnitella tapauskohtaisesti. Palovaroitinta ei kannata asentaa ulko-oven välittömään läheisyyteen, keittiöön eikä takkahuoneeseen, joissa vikahälytysten todennäköisyys on suuri.
Asunnon palovaroittimet ovat savuun reagoivia. Toimintaperiaate on yleisesti optinen, eli näkyvään savuun reagoiva. Heikkoon radioaktiiviseen säteilyyn perustuvia, eli ionisoivia käytetään yleensä aula- ja porrastiloissa. Savuilmaisimien pienin käyttölämpötila on yleensä -10 °C, joten lämmittämättömiin tiloihin, kuten ullakoille sellaisia ei tule asentaa. Myöskään kosteisiin tai pölyisiin tiloihin niitä ei tule asentaa. Rakennusvaiheessa palovaroittimet tulee tarkoin suojata pölyltä, sillä se aiheuttaa vikahälytyksiä, toimintahäiriöitä ja pahimmassa tapauksessa rikkoo ilmaisimen.
Rakennuksen muihin tiloihin voidaan asentaa joko suoraan tietyssä lämpötilassa hälyttävä tai suositeltavampi lämpötilan nopeaan nousuun reagoiva ilmaisin.
Palovaroittimilla on rajallinen kestoikä. Ne tulee uusia 5-10 vuoden välein.

Häkävaroittimet

Varoittimet reagoivat hiilimonoksidiin (CO) ja antavat paikallisen varoituksen. Perusmallin laitteet voivat reagoida myös muihin kaasuihin ja höyryyn. Kehittyneemmissä on pitoisuuden moniportainen valvonta ja pitoisuuden varoitus ennen hälytystä. Häkävaroitin asennetaan yleensä seinälle vähintään 1,5-2m tulipesästä tai 6m avotakasta. Valmistajat suosittelevat asennettavaksi jokaiseen huoneeseen.

Kaasuvaroitin

Reagoi nestekaasuun ym. kaasupolttoaineisiin. Nestekaasu on ilmaa raskaampaa ja siksi ilmaisin on asennettava noin 30 cm korkeudelle lattiasta ja enimmillään2- 4m kaasulaitteista. Maakaasu ja kaupunkikaasu taas ovat ilmaa kevyempiä ja ilmaisin on asennettava enimmillään 30 cm katosta alaspäin ja enimmillään 4-8m kaasulaitteista.

Kosteusvaroittimet/Vesitunnistimet

Kosteustunnistimet asennetaan mahdollisiin vesivuodon paikkoihin. Niiden asennuspohjassa on yleensä metallipiikit, jotka havaitsevat asennusalustan märkyyden. Yhteen ilmaisimeen voidaan kytkeä myös ulkoisia tunnistinliuskoja ja siten se voi valvoa esimerkiksi tiskialtaan, jääkaapin ja astianpesukoneen alustaa. Muita käyttökohteita ovat esimerkiksi kiinteän kahvinkeittimen, pyykinpesukoneen ja pakastimen alustat,rakenteisiin upotettujen vesiputkien suojaputket, ilmanvaihtokojeen tai lämpöpumpun kondenssivesitilan yläraja. Tunnistimen hälytyssignaali voidaan kytkeä vuototapauksissa katkaisemaan vedensyöttö.

Lämpötilatunnistimet

Vapaa-ajan rakennuksissa on erittäin hyödyllistä valvoa poissa ollessa sen lämpötilaa, jotta esimerkiksi vesiputkien jäätyminen voidaan ehkäistä. Saatavilla on tunnistimia, joihin ohjelmoidaan hälytyslämpötila. Käyttökohteita ovat esimerkiksi käyttövesivaraajan, huoneen ja autotallin lämpötilojen valvonta.
On myös mahdollista asentaa lämpötilan tunnistin kylmälaitteisiin ja näin saada hälytys niiden viasta. Rikosilmoitinlaitteiden avulla voidaan tämäkin hälytys siirtää valvomoon tai kiinteistön omistajalle

Ovikoskettimet

Ovikosketin on magneettitoiminen ja se asennetaan ensisijaisesti näkymättömiin oven ja karmin väliin. Kaapelointi tuodaan uppoasennuksena ja kytketään karmin asennuksen jälkeen ennen listoitusta. Vanhoissa rakennuksissa, joissa kaapelointia ei voi enää upottaa, voidaan joskus joutua käyttämään pinnalle asennettavia magneettikytkimiä. Yleensä kaikki langattomat ilmaisimet ovat pinta-asennettavia ja johdotettuja vielä suurikokoisempia.

Liiketunnistimet

Liiketunnistin toimii yleensä infrapunavalolla. Laite havaitsee liikkeen valvomallaan alueella. Kehittyneemmissä tunnistimissa on myös ohjelmoitavissa lemmikkieläintoiminto, jolloin ne eivät reagoi esimerkiksi kissan tai koiran liikkumiseen sisällä. Tunnistin asennetaan yleensä nurkkaan katonrajaan tai kokeissa tiloissa noin 2-3m korkeudelle Sen valvonta-alue on mallista riippuen noin 10 metriä ja noin 90 asteen kulmassa. Liiketunnistinta ei saa suunnata tulisijaa tai muuta lämmönlähdettä eikä ikkunaa kohti, ettei se anna virhehälytyksiä.

Lasirikkoilmaisin

Ilmaisin reagoi mallista riippuen ikkunan rikkoutumisen ääneen sekä äkilliseen paineenmuutokseen. Ilmaisin asennetaan yleensä valvottavien ikkunoiden yläpuolelle niiden lähelle. On myös malleja, joissa lasirikkoilmaisin on yhdistetty liiketunnistimeen. Tällainen on paitsi helpompi asentaa, usein myös hankintahinnaltaan erillisiä edullisempi.

Valvontakameran liiketunnistus

Kehittyneemmät valvontakamerat antavat myös hälytyssignaalin havaitessaan ohjelmoidulla alueella liikettä.

Muita valvontakohteita

Lietesäiliön, kaivon, öljysäiliön tms pinnankorkeus voidaan mitata ja raja-arvon ylittyessä annetaan kosketintietona hälytys.Kaapeloitu uimurikytkin voidan suoraan kytkeä rikosilmoittimeen ja tieto voidaan tämän avulla välittää eteenpäin. Tätä varten säiliön asennuksen yhteydessä kannattaa varata suojaputki kapelille. Eräät säiliövalmistajat tarjoavat myös langatonta tiedonsiirtoa, mutta tämä vaatii hälytyksen siirtoon taas omat lisälaitteensa. Lisäksi tulee taas yksi erikoisparisto vaihdettavaksi määräajoin.

Liikkeen ovelle voidaan asettaa aitamallinen infrapunatunnistin, jolloin oviaukosta kulkija katkaisee valosäteen ja tieto kulkijoista saadaan kosketintietona.

Rikosilmoitinkeskus

Rikosilmoittimeksi kutsutaan keskuslaitetta, johon voidaan yhdistää kaikki edellä esitellyt ilmaisimet ja varoittimet. Keskusyksikkö sijoitetaan ulkopuolisilta suojattuun paikkaan ja kytketään kiinteästi sähköverkkoon. Keskusyksikössä on varakäyntiakku, joka pitää järjestelmän ja siihen kytketyt laitteet, kuten palovaroittimet toiminnassa sähkökatkon aikana. Laitteistoon kuuluu yleensä myös yksi tai useampi näppäimistö, josta järjestelmää ohjataan. Järjestelmään kytketys palo- häkä- kaasu- ja vuotoilmaisimet ovat yleensä aina valvonnassa ja antavat hälytyksen. Yöksi kehittyneemmät laitteistot voidaan virittää kotona-tilaan, jolloin liikeilmaisimet eivät anna hälytystä, mutta ulko-ovien avaaminen tai lasin rikkominen antaa. Poistuttaessa laite viritetään poissa-tilaan, jolloin hälytys annetaan myös sisällä havaitusta liikkeestä, pois lukien lemmikkien liikkuminen, jos sellainen on laitteistoon ohjelmoitu. Kun laitteisto viritetään, käynnistyy poistumisviive, jolloin poistuttaessa määriteltyä reittiä laitteisto ei anna hälytystä ennen viiveen päättymistä. Yleensä viiveestä ilmoitetaan äänimerkillä. Vastaavasti saavuttaessa ohjelmoitusta ovesta sisään käynnistyy saapumisviive, jonka kuluessa tulijan on annettava laitteistolle käyttäjänkoodi virityksen poiskytkemiseksi. Jos oikeaa koodia ei saapumisviiveen aikana anneta, tapahtuu hälytys.

Yksinkertaisimmillaan hälytys voi olla sisälle tai ulos asennettu sireeni. Sireenejä voidaan myös asentaa useampi. Hälytys voidaan myös siirtää puhelinlinjaa, GSM- tai internetyhteyttä käyttäen vartiointiliikkeen valvomoon. Kehittyneemmissä laitteissa tiedonsiirto tapahtuu standardoitua tiedonsiirtoformaattia käyttäen, jolloin valvomoon välittyy tieto hälytyksen antavasta ilmaisimesta. Järjestelmä myös valvoo itseään ja valvomoon tulee haluttaessa tieto sähkökatkosta ja järjestelmän viasta, laitteen kannen avaamisesta, toistuvista vääristä koodeista jne. Ellei sopimusta vartiointiliikkeen kanssa ole, voidaan myös käyttää hälytyksen siirtoa tekstiviestillä. Tällöin hälytyksen syystä ei yleensä saa välitettyä kovin yksityiskohtaisia tietoja.

Sireenejä on saatavissa erikseen sisä- ja ulkokäyttöön. Joissain malleissa on äänimerkin lisäksi myös valo. Rikosilmoitinkeskus valvoo jatkuvasti myös sireenin tilaa ja siten esimerkiksi sireenin rikkominen tai poistaminen antaa hälytyksen valvomoon ja luonnollisesti siitä tulee myös vikailmoitus käyttölaitteeseen.

Käyttölaite

Käyttölaite on usein järjestelmän näkyvin osa. Yksinkertaisimmissa se on pelkkä näppäimistöllä varustettu ohituskytkin, jolla laitteiston viritys kytketään päälle ja pois. Ratkaisu ei ole kovin turvallinen, sillä ammattitaitoinen tunkeutuja voi halutessaan ohittaa sen. Kehittyneemmissä järjestelmissä on valvottuun väylään liitetty näppäimistö, jossa usein on myös tekstinäyttö. Uusimmissa on monipuolinen kosketusnäyttö. Käyttölaitteessa on yleensä myös numeronäppäimistön lisäksi ohjelmoitavia pikanäppäimiä, joilla järjestelmän voi esimerkiksi virittää kotona- tilaan, poissa-tilaan, kytkeä ovikellotoiminnon päälle tai pois, hiljentää palovaroittimet jne. Ovikellotoiminto voidaan ohjelmoida antamaan käyttölaitteessa merkkiäänen esimerkiksi ulko-ovien avauksesta tai sulkemisesta. Palovaroittimien hiljennystoimintoa voi käyttää vaarattomaksi osoittautuneen piippauksen lopettamiseen. Järjestelmä katkaisee muutamaksi sekunniksi virransyötön palovaroittimille, jolloin ne nollaantuvat. Jos järjestelmän sireeni soi palohälytyksen takia, se hiljenee vasta hyväksytyn käyttäjätunnuksen syöttämisen jälkeen tai ohjelmoidun sireenin enimmäissoittoajan jälkeen. Vaihtoehtona näppäimistön käytölle voidaan järjestelmään lisätä myös vastaanotin langattomille avaimille. Langattomalla avaimella voidaan kytkeä järjestelmä päälle ja pois sekä yleensä myös suorittaa 1-2 muuta esiohjelmoitua toimintoa. Täytyy kuitenkin muistaa, että avain on avain myös ulkopuoliselle. Tosin hukatun avaimen voi järjestelmässä ohjelmoida toimimattomaksi, mutta se vaatii yleensä asentajan käynnin.

Hälytyksen tiedonsiirto ja etävalvonta

Useimmissa rikosilmoitinkeskuksissa on valmiiksi rakennettu liitäntä lankapuhelinlinjaan, jota pitkin hälytys voidaan siirtää vartiointiliikkeen valvomoon. Jos lankapuhelinyhteyttä ei ole, valittavana on GSM/GPRS yhteydellä toimivia modeemeja lankayhteyden korvaajaksi. Jos kiinteistöön on luotettava Internet-yhteys, voidaan käyttää Ethernet-liitäntäkorttia, jolla hälytys voidaan siirtää netin välityksellä valvomoon. Jos sopimusta vartiointiliikkeen kanssa ei ole, yleensä valitaan GSM/GPRS-kortti, jolla etähälytys lähetetään tekstiviestinä halutuille henkilöille. Eräissä korteissa on myös etäohjausmahdollisuus, jolla kiinteistön toimintoja voidaan ohjata tekstiviestein. Järjestelmään voidaan asentaa myös kaksi eri hälytyksensiirtotapaa, esimerkiksi nettiyhteys ja tekstiviesti. Tämä monipuolistaa niin tiedon saantia kuin saatuun tietoon reagointiakin. Järjestelmä voidaan myös asentaa täysin etäohjattavaksi.

Tiedonsiirtoa suunnitellessa tulee huomioida viestintäverkkojen peittävyys kohteessa. Kesämökkialueella voi jonkun operaattorin kenttä olla toista parempi tai ääritapauksessa rakennukseen ei ole kenttää yhdelläkään operaattorilla. Asiaa mutkistaa vielä eri tekniikat: GSM, GPRS, GPRS-edge, 3G, Dual carrier, LTE, 4G. Näistä voi joskus vain yksi toimia ja silloin on päätelaitteen tuettava sitä. Heikossa kentässä voi yhteyden pelastaa käyttämällä ulkoista suunta-antennia.

Muutama varoituksen sana

Caveat emptor I (ostaja varokoot):

Nykyään miltei mitä tahansa talotekniikkalaitetta mainostetaan etähallinnalla. Kaikki Internetin kautta tapahtuva ohjaus altistaa järjestelmän myös hyökkäyksille. Älä mahdollista etähallintaa, ellei sille ole perusteltu syy ja rajoita silloinkin etäkäyttäjän pääsy vain tarvittaviin paikkoihin. Etähallinta älypuhelimella on näyttävä juttu, mutta sisältää melkoisia tietoturvariskejä. Jos ohjattavaan palvelimeen pääsee omistaja etäyhteydellä kätevästi käsiksi, pääsee sinne myös murtautuja ennemmin tai myöhemmin. Murtautuja voi paitsi tehdä järjestelmän toimintakyvytömäksi, myös aiheuttaa muuta suoraa vahinkoa esimerkiksi kytkemällä sulanapitolämmöt pois ja estämällä pakkashälytyksen tai kytkemällä kesällä lämmityksen täydelle teholle.

Caveat emptor II:

Toinen muoti-ilmiö on GSM/GPRS/3G-yhteys ja laitteen ohjaus kännykällä tai älypuhelimella. Tähän pätevät edellisen kohdan varoitukset ja lisäksi: Jos kenttä on huono, ei ominaisuudelle ole käyttöä. Kolmanneksi, kuukausittaiset kulut useista erillislaitteille hankituista liittymistä ylittävät yllättävän lyhyessä ajassa oikein suunnitellun keskitetyn järjestelmän hankintakulun. Lisäksi keskitetty järjestelmä on loppujen lopuksi helpompi hallita ja täydentää uusilla ominaisuuksilla.

Caveat emptor III:

Langattomuus on tarjolla joka paikassa ja joka laitteeseen. Langaton signaali voidaan aina siepata ja väärentää tai se voidaan yksinkertaisesti häiriölähetteellä estää. Langaton signaali kulkee huonosti kivirakenteisten seinien läpi. Vastaanottimet on joka tapauksessa kaapeloitava ja suuressa asunnossa voi joutua käyttämään useita vastaanottimia. Hälytysjärjestelmissä jokainen langaton ilmaisin tarvitsee oman paristonsa. Kun ilmaisimia ja siten paristoja on paljon, on aina joku niistä lopussa. Yleensä tällöin vaihdetaan varmuuden vuoksi kaikki paristot. Tästä saattaa vuosittain tulla yllättäviä kuluja. Siksi suosittelen käyttämään aina kaapeloituja järjestelmiä langattomien asemesta, jos se suinkin on mahdollista. Ainoastaan vanhoissa rakennuksissa, joihin uusien kaapelien veto olisi työlästä, langaton on varteen otettava vaihtoehto.

Muita hälytysjärjestelmän käyttömahdollisuuksia

Rikosilmoitinkeskuksessa on yleensä myös ohjelmoitavia ulostuloja, joita voidaan käyttää ohjaamaan melkein mitä tahansa laitteita, yleisimmin, esimerkiksi kytkeä poistuttaessa virta pois liedestä ja silitysraudan pistorasiasta sekä sammuttaa sisältä valot, käyttää autotallin ovea, lämmön alentamista, ulkovalaistusta jne. Jos järjestelmään on asennettu kauko-ohjaus tekstiviestillä, soitolla tai nettiyhteydellä, voidaan esimerkiksi kesämökillä kytkeä lämmitys peruslämmöstä oleskelulämpötilaan ja sauna lämpiämään.

Kameravalvonta

Kameravalvonnasta on aina ilmoitettava kyltein. Kameroita ei saa kätkeä eikä asentaa henkilökunnan sosiaalitiloihin tai vastaaviin. Kameroilla ei saa kuvata kiinteistön ulkopuolisia alueita. Tarvittaessa alueen rajauksen voi tehdä kameran sähköisin asetuksin.

Yksinkertaisimmillaan kameravalvonta on riistakamera. Kamera tallentaa kuvan muistiinsa havaitessaan liikettä. Se voi myös lähettää kuvat multimediaviesteinä.

Kamerat

Kehittyneemmät järjestelmät käyttävät nykyään valtaosin IP-kameroita, toisin sanoen kamerat kytketään kohteen lähiverkkoon. Jälleen tässäkin lankayhteys on langatonta parempi. Langatonkin kamera tarvitsee tehonsyötön, eli johdon vetämiseltä ei voi välttyä. Lähiverkkokaapelia pitkin voidaan myös hoitaa kameran tarvitsema tehonsyöttö, joten kaapelien määrä on kummassakin sama.
Melkein jokainen kameramalli voidaan asentaa myös ulos, jos käytetään erityistä sääsuojakoteloa. Kotelossa on termostaatin ohjaama lämmitys, joka paitsi pitää kameran oikeassa toimintalämpötilassa, estää myös linssin huurtumisen. Kesää varten näissä on joko passiivi- tai aktiivijäähdytys, joiden ansiosta kamera voi olla suorassa auringonpaahteessakin.

Tallentimet

Tallennin voi olla tallennusohjelmistolla varustettu tietokone. Käyttöjärjestelmäksi vaaditaan yleensä Windowsin Pro- tai Enterprise-versio eikä tallennusohjelmistoa yleensä pysty asentamaan Home-version käyttöjärjestelmiin. On myös Linuxille rakennettuja ohjelmistoja, kuten esimerkiksi ZoneMinder, mutta ne eivät tue läheskään kaikkia kameramalleja ja ohjelmistoissa saatu säästö voi kostautua kalliimpina kameroina. Markkinoille on myös tullut vanhempien analogisten kameroiden tapaan myös IP-kameroille tehtyjä erillisiä tallentimia.
Tallennin tallentaa kameroiden kuvaa yleensä jatkuvasti. Jos kuvassa ei ole muutosta edelliseen, sitä ei yleensä tallenneta. Jos asetetun muutoskynnyksen ylittävä muutos kuvassa tapahtuu, tallennin voi aloittaa tihennetyn kuvaamisen ja luonnollisesti aloittaa tallentamisen. Koska koneen muistissa on vielä tapahtumaa edeltäviäkin kuvia, tallennetaan nekin ja katseltaessa voidaan sitten nähdä tallenne, joka alkaa hieman tunkeutujan saapumista aiemmin. Katseluohjelmistossa on yleensä aikajana, jossa tapahtumia sisältävät hetket ovat eri värisiä ja siten niiden etsintä suurestakin kuvamäärästä on tehokasta. Kehittyneemmissä ohjelmistoissa on myös muita analysointityökaluja. Luonnollisesti kaikista saadaan yksittäisiä kuvia tai haluttu tallenteen osa tallennettua myös muilla tietokoneilla katseltaviin tiedostomuotoihin.